sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Ammattilais autoilijoita

Muutama vuosi sitten lähdin kotipihasta ajamaan Lielahteen päin. Ilma oli aurinkoinen ja radio pauhasi. Lamminpäässä olevassa risteyksessä pysähdyin punaisiin valoihin. Kun valot vaihtuivat, lähdin liikkeelle tarkoituksena kääntyä oikealle, mutta suojatietä hurahti polkupyörä, jonka vuoksi jouduin hidastamaan. PAM! Joku ajoi perääni. Salamana mieleeni palasi neuvot, mitä tulee tehdä, jos tulee kolari. "Älä ensimmäisenä soita poliisille. Soita isälle. Ota rekkari ylös. Tarkista henkkarit..." Neuvot kuuluivat päässäni kuin jonkun toisen puhumana ja samalla katsahdin taustapeiliin. Siellä näin kauhistuneen Katrin ja hänen tyttärensä hampaattoman hymyn. Katri oli lähtenyt ajamaan perässäni ja risteyksessä hän oli rattia kääntäessä vilkuillut muualle, eikä ollut siksi huomannut että väistin pyöräilijää. Ajoimme autot tien sivuun ja jotkut autot pysähtyivät suorittamaan kansallisvelvollisuuttaan silminnäkijänä. Eivät he kuitenkaan saapuneet paikalle, ihmettelivät varmaan vaan miksi se yksi nainen nauroi kaksinkerroin. Tarkastimme Katrin kanssa että komeasti kolahti ja päätimme jatkaa matkojamme ja sovimme että soitan isälle ja kerron asian.

Olen erittäin onnellinen siitä, että avioliiton myötä meillä on eri sukunimet. Vahinkotarkastajan luona asioidessa olisi voinut muuten vähän hävettää.

2 kommenttia:

  1. tää on kyllä niin hauska blogi! vaikka eihän kolari mikään hauska juttu ole, mutta... teille sattuu ja tapahtuu! :)

    VastaaPoista